Joulu... on ihanaa aikaa ja sillon saa antaa lahjoja. Niiden saaminen ei ole tärkeintä. Musta ainakin on hirveen mukavaa kun saan tehdä jonkun iloseks ihan jollain pienellä jutulla. Sit kaikki pipareitten ja torttujen tekeminen yhdessä perheen ja kavereitten kans on kivaa.







Tontut kurkkii ikkunoitten takana ooks ollu kiltti vai tuhma!:D Ja joulupukki tulee käymään. :D


On ihanaa haistaa jouluruokien tuoksu ja laittaa jouluvaloi joka puolelle. On ihanaa sytytellä kynttilöitä, katella leffaa ja juoda glögiä. Kaikki joulussa on ihanaa! Jouluna kaikki murheet ja pahat asiat väistyy tieltä. On sellane rauhallinen ja lepposa tunnelma. Saa olla kaikkien rakkaitten kanssa yhdessä ja nauraa ja olla iloinen. Hyvää ja rauhallista joulua kaikille! <3

Minä valvon yöni rukoillen, "Luoja auta, selviä en".  Ikävä painaa mun hartiat kasaan. Päätä särkee kun ei saa nukuttua kuin korkeintaan kolme tuntia yössä. Stressi ja ikävä. Mun pahin ongelma tällä hetkellä. Unohdan tapaamisia. Nukun pelkästään päivisin. Kaikki alkaa mennä sekaisin. Joskus saattaa olla niin paha olla, etten vastaa kokanaiseen päivään puhelimeen tai tee mitään. Jotkut ihmiset saattavat ärsyttää tai raivostuttaa minua ilman mitään järkevää syytä. Minulla on ihmisiä joille voi puhua, mutta ei sitä yhtä ihmistä jolle voisi kertoa ihan kaiken. Alkaa mennä hermo kaikkeen. Ja koko ajan on kamalat paineet selvitä kaikesta. Toivon vaan että tää stressi ja paine helpottas. Muuten mun pää hajoo lopullisesti.


Kuin voi tuntuu joka päivä siltä ettei kelpaa? Ettei oo tarpeeks hyvä? Että ei kykene mihinkään? Tuntee itsensä täydeksi luuseriksi. Jäänyt kaksi koulua kesken. Päässä liikkuu vaa ajatus, etten oo hyvä missään. En osaa mitään. Mikä mussa on vialla kun en pysty? Kun kuitenkin haluaisin käydä koulua ja haluaisin pystyä. Kaikki tälläset ajatukset saa mut tosi turhautuneeksja alakuloseks. Ja tuntuu siltä ettei kukaan osaa eikä halua ymmärtää. Jotkut ihmiset asettaa kamalasti paineita. Miten sossut luulee, että kaikkien poliisikuulusteluiden ja muiden lomassa jaksan keskittyä. Ja kun en jaksa mua ollaan laittamassa laitokseen. Sei oo oikein!


Kaverit ja sukulaiset on onneks tukena. Mut ei nekään aina voi ymmärtää. Joskus en ees halua kertoo niille miltä musta oikeesti tuntuu. Joskus vaan haluun jäädä sänkyyn peiton alle, unohtaa kaiken ja nukkua. Joskus en ees halua olla koko maapallolla. Välillä oon jossain omassa maailmassa missä kukaan tai mikään ei voi satuttaa mua. Välillä tuntuu siltä, että vois kuolla pois... Mennä haudan rauhaan. Mutta sitten tuleemieleen se minkä takia mä oon täällä vielä. Kaikki mulle rakkaat ihmiset. Silti nekään ei voi estää niitä synkkiä ajatuksia. Tuntuu pahalta myöntää, mutta joskus sitä ei vaan jaksa ja tuleeyritettyä esim. itsemurhaa. Sitä itsekin yritin riparilla v. 2011. Sen jälkeen pahaanoloon on ilmestynyt viiltoja käsiin. Kuinka jossakin paikassa missä pitäisi tuntua turvalliselta, tunnet itsesi turvattomaksi ja tulee niin paha olo että haluaa itselleen pahaa. Puhun ny sijaisperhe ajoista. Harmittaa, että jouduin sellaiseen sijaisperheeseen. Ainakin olen saanut elämänkokemusta vaikka se ei mitään hyvää ole ollut. No, elämä opettaa.

Tässä taas pieni tunteiden purkaminen...

Joskus on vaa niitä päiviä kun ei jaksa. Kun on vaan yks henkilö jolle pystyt kertoon kaiken ja jos sekään ei vastaa nii ei vaan jaksa. Onneksi minulle tämä henkiö vastasi, silllä en olis enää jaksanu YHTÄÄN. Kertakaikkiaan nyt tuli burn out. En jaksa. Mä vaan sinnittelen! Kunpa vaan sais jostain voimaa jatkaa. Saisinpa sn elämänilon takaisin. Saisinpa mun siskot takaisin. Mul on niitä kamala ikävä ja itken itseni joka ilta uneen kun ajattelen mulle kahta tärkeää siskoa. Olen kuollut sisältä. En usko että tällä hetkellä mikään saa minua elämään normaalisti. On vaan niin helppoa feikata se hymy. Helppoa feikata kaikki. En toivo joululahjaksi mitään muuta kuin mun rakkaat siskot takaisin. Rakkaudella minä <3

Kerron vähän mun koirasta, Minnistä. Tos on kuva siitä, kun se oli ihan pikkunen ja haettiin se. Nyt siitä on kasvanu sellanen rontti, joka ei opi millään talon tavoille. Se on ilkikurinen pikku vintiö, joka tekee kokoajan pahojansa. :D

On se välillä kuitenkin söpökin, varsinkin silloin kun se nukkuu. :P Sen kanssa on ihana touhuta kaikkee ja jos se tekee ja oppii jotain oikein nii sitä on mukava palkita jollain erikoisemmalla herkulla. Sillä on korvat ku elefantilla ja tassut on ihan jäätävän suuret.

Nyt kun me äitin kanssa muutetaan omakotitaloon nii Minnikin saa enemmän tilaa ja piha-alue on hieman suurempi. Toivottavasti se sopeutuu uuteen kotiin hyvin. En nyt oikein keksi siitä muuta . :) Jatketaan joku päivä toisella aiheella. ! :)

Poistin kaksi aikaisempaa blogiani, koska sosiaalityöntekijäni (en mainitse nimeltä) niin käski. Ne kuulemma loukkasivat joitakin nimeltä mainitsemattomia henkilöitä, vaikka blogini ei mielestäni paljastanut kenenkään henkilöllisyyttä. Nyt olen kuitenkin aika varma, että kukaan ei voi valittaa blogistani ellei siinä jonkun nimeä mainita. Eli kerron siis nyt mahdollisimman lyhyesti UUDESTAAN tarinani ja kerron omia mielipiteitä sosiaalityöntekijöiden toiminnasta/käytöksestä. Tarinani alkaa siitä kun minut ja kaksi muuta siskoani otettiin huostaan (en nyt avaudu syystä). Meidät pistettiin sijaisperheeseen ja aluksi kaikki menikin hyvin. Sitten alkoi sukulaisteni helvetti. Sijaisperhe alkoi sabotoida suhdettamme kaikkii sukulaisiin ja varsinkin biologiseen äitiini. Keksittiin kokoajan jotain pahaa sanottavaa ja meitä manipuloitiin niin, että uskoimme kaiken. Kun isosiskoni tuli muroosikään, alkoi hänen tappelunsa sijaisvamhempien (varsinkin sijaisisän) kanssa. Sijaisisä ja jopa sijaisäitikin kävivät suullisten tappeluiden yhteydessä kiinni isosiskooni. Tätä tapahtui usein. Minulle kävi sitten sama. Lisäksi sijaisisä saattoi ottaa joskus takapuolestani tai mahastani kiinni ja sanoa jotenkin näin: "Onpas läskiä!" Se tuntui hyvin epämiellyttävältä ja vaikka sanoin myös sijaisäidille tästä, heidän mielestään se oli normaalia ja hauskaa. Nyt kuitenkin tämän vuoden helmi-maaliskuussa tuli viimeinen ja pahin tappelu. Riita alkoi ihan typerästä aiheesta ja päätyi sijaisisäni minua kohtaan kohdistuneeseen pahoinpitelyyn. Jälkiä siitä ei jäänyt, mutta olkapään osuttua koiraporttiin, se oireilee yhä vielä kahdeksan kuukaudenkin jälkeen. Fysioterapia tai muu hieronta eii siihen auta. Muutin myös samassa kaaoksessa äidilleni. Silloinen lastenvalvojani teki rikosilmoituksen ja asia on nyt poliisilla. Olen käynyt kuulusteluissa ja odotan asian etenemistä. Nykyinen lastenvalvojani kuitenkin on repäissyt jostain pusikosta, että minun ei ole hyvä asua äitini luona, koska minulla on masennus (johtuu siitä kun molemmat siskoni laittoi minuun välit poikki ja kiistävät kaiken tapahtuneen). Lastenvalvoja oli laittamassa minua laitokseen, mutta tein hänestä epäluottamuslauseen esimiehelle. Hän on myös todennäköisesti vuotanut tietoja sijaisperheeseen ja sitä ei mielestäni saisi tehdä. Nyt esimies tuli mukaan juttuun ja he nyt päättivät, että olemistani mietitään uudemman kerran. Käyn terapiassa tapahtuneen vuoksi ja perhetyöntekijäkin käy silloin tällöin meillä kotona. Jouduin keskeyttämään kaksi koulua, koska en pysty yhtään keskittymään. Elämäni on nyt aikalailla sekaisin, mutta elän yhden päivän kerrallaan ja astun yhden askeleen kerrallaan uutta elämää. Onneksi minulla on laaja tukiverkko. <3 Tässä kaikki tältä päivältä.