keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Minä valvon yöni rukoillen, "Luoja auta, selviä en".  Ikävä painaa mun hartiat kasaan. Päätä särkee kun ei saa nukuttua kuin korkeintaan kolme tuntia yössä. Stressi ja ikävä. Mun pahin ongelma tällä hetkellä. Unohdan tapaamisia. Nukun pelkästään päivisin. Kaikki alkaa mennä sekaisin. Joskus saattaa olla niin paha olla, etten vastaa kokanaiseen päivään puhelimeen tai tee mitään. Jotkut ihmiset saattavat ärsyttää tai raivostuttaa minua ilman mitään järkevää syytä. Minulla on ihmisiä joille voi puhua, mutta ei sitä yhtä ihmistä jolle voisi kertoa ihan kaiken. Alkaa mennä hermo kaikkeen. Ja koko ajan on kamalat paineet selvitä kaikesta. Toivon vaan että tää stressi ja paine helpottas. Muuten mun pää hajoo lopullisesti.


Kuin voi tuntuu joka päivä siltä ettei kelpaa? Ettei oo tarpeeks hyvä? Että ei kykene mihinkään? Tuntee itsensä täydeksi luuseriksi. Jäänyt kaksi koulua kesken. Päässä liikkuu vaa ajatus, etten oo hyvä missään. En osaa mitään. Mikä mussa on vialla kun en pysty? Kun kuitenkin haluaisin käydä koulua ja haluaisin pystyä. Kaikki tälläset ajatukset saa mut tosi turhautuneeksja alakuloseks. Ja tuntuu siltä ettei kukaan osaa eikä halua ymmärtää. Jotkut ihmiset asettaa kamalasti paineita. Miten sossut luulee, että kaikkien poliisikuulusteluiden ja muiden lomassa jaksan keskittyä. Ja kun en jaksa mua ollaan laittamassa laitokseen. Sei oo oikein!


Kaverit ja sukulaiset on onneks tukena. Mut ei nekään aina voi ymmärtää. Joskus en ees halua kertoo niille miltä musta oikeesti tuntuu. Joskus vaan haluun jäädä sänkyyn peiton alle, unohtaa kaiken ja nukkua. Joskus en ees halua olla koko maapallolla. Välillä oon jossain omassa maailmassa missä kukaan tai mikään ei voi satuttaa mua. Välillä tuntuu siltä, että vois kuolla pois... Mennä haudan rauhaan. Mutta sitten tuleemieleen se minkä takia mä oon täällä vielä. Kaikki mulle rakkaat ihmiset. Silti nekään ei voi estää niitä synkkiä ajatuksia. Tuntuu pahalta myöntää, mutta joskus sitä ei vaan jaksa ja tuleeyritettyä esim. itsemurhaa. Sitä itsekin yritin riparilla v. 2011. Sen jälkeen pahaanoloon on ilmestynyt viiltoja käsiin. Kuinka jossakin paikassa missä pitäisi tuntua turvalliselta, tunnet itsesi turvattomaksi ja tulee niin paha olo että haluaa itselleen pahaa. Puhun ny sijaisperhe ajoista. Harmittaa, että jouduin sellaiseen sijaisperheeseen. Ainakin olen saanut elämänkokemusta vaikka se ei mitään hyvää ole ollut. No, elämä opettaa.

Tässä taas pieni tunteiden purkaminen...

6 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Emmi yhteydenotosta. Nyt pyydän, että lopetat stop tykkänään Roosan julkisen solvaamisen sekä asiattoman väkivallalla uhkailun. Äläkä puhu muitten suulla. Sillä voi olla tuhoisat seuraukset. Tämä on yleiskommentti, ei yksilöity (huom.) Hyvää joulua ja rehellistä uutta vuotta.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kommandopipoporukka Roosan kimppuun (itse kirjoiti tämän, avomiehesi sanomasi mukaan auttaa hankkeessa) ja isäsi uhkausviesti koko suvulle. Kiitos rakkaudesta >3

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Voimia hei sulle! Toivottavasti ajat muuttuu jossain kohtaa paremmiksi. Niin minullakin kävi :)

    VastaaPoista