tiistai 28. tammikuuta 2014


RAKKAUS

Rakkaus on jotai upeeta. Rakkaus on jotain mille ei voi mitään. Se vaa osu kohdalle, jos niin on tarkotettu. Joskus rakkaus satuttaa, mut sille on aina joku syy. Jos rakkaus satuttaa sua, saattaa olla et se ei ollu aitoo rakkautta. Rakkaus tulee kohdalle just sillon ku sitä vähiten odotat. Rakkautta ei anella, rakkautta ei oteta, rakkaus on lahja.


Rakkaus on jotain ihanaa, jonka saa jakaa jonkun toisen kanssa. Mut ennen ku voi rakastaa toista, täytyy rakastaa itseään. Tää ei tarkota sitä, et pitää olla joku itserakas ja ylimieline. Täytyy hyväksyy ittensä sellasena ku on. Sen jälkeen pystyt hyväksyyn myös toisen. Rakkaudella ei oo ikärajaa, naamarajaa eikä muitakaan rajoja. Jos rakastut nii ei voi sit enää mitään. Se vaan tapahtuu, jos niin o tarkotus.

Tahdon oikeesti olla sinun
enkä vain leikisti rakastaa.
Kanssas oikeesti kokea kaiken
mikä ollut on unelmaa.
Tahdon syliisi painaa pääni,
tahdon lämpöösi nukahtaa.
Olla kanssasi oikeesti onnellinen.
Sua oikeesti rakastaa...

Rakastan kaikkia rakkauslauluja. Ne on vaa jotai nii söpöö ja ihanaa. Kuuntelen aina rakkauslauluja. 
Tos ylempänä pätkä yhestä biisistä, joka on tosi kaunis ja ihana. 
Aina ku kuuntelen sitä, tulee mieleen vaa yks tietty henkilö.  




Tommosen asenteen elämään yritän pitää.
Pitää osata pitää hauskaa ja rentoutua.
Ei elämän tarvii olla kokoajan hauskaa, kunha se on joskus.
Kunhan joskus on niitä päiviä, kun menee vaik leffaan tai syömään kavereitten kaa.

Mä oon välillä tosi sulkeutunut, enkä kerro oikeen kellekään mun tunteista ja fiiliksistä. Esitän vaa ilosta ja hymyilen, koska en haluu sääliä ja kyselemistä. Kerron sit ku on sellane olo. <-- Yritän kaiken pahan olon ja kaaoksen keskellä kuitenkin pitää hauskaa aina välillä, et sais oikeesti aihetta hymyyn ja nauruun. 

Voin kiittää mun elämän parantumisesta niin monia ihmisiä. 
Mul on 4 parasta kaveria ja rakastan niitä yli kaiken. Ne on maailman hauskimmat ja parhaimmat kaverit ikinä. Niitten seurassa on aina ihanaa ja rentoo olla. En haluu ikinä luopuu niistä. Ne on auttanu mut läpi kaikkien vaikeitten aikojen. Ne kuuntelee, jos haluu avautuu ongelmista. Niitten kans jaan kaikki ilot ja surut. Niin rakkaita, niin tärkeitä. Pidän niistä aina kii. <3                                                                      



keskiviikko 22. tammikuuta 2014

           "Elämä heittelee, pitää vain ottaa koppi."


Joskus elämässä on sellasia aikoja, jolloin tuntuu kuin seinät kaatus päälle. Mulle tää vuosi on ollut just sellasta aikaa. Asiat on pitäny pistää täysin uuteen järjestykseen. On tullu tosi monia muutoksia elämäntapoihin, ajatustapoihin ja kaveripiiriin. Tällä hetkellä asun mun ihanan äidin luona. Meillä on ihan älyttömän hyvä äiti-tytärsuhde. Ollaan täs vuoden aikana opittu puhuun avoimesti vaikeistakin asioista. Se on jotain niin upeeta! Tunnen tääl kotona olevani turvassa ja tunnen olevani rakastettu. Se tunne on mulle tosi tärkee tällä hetkellä.

Pakko vähän hehkuttaa. On hienoo nykyään asua omakotitalossa! Kun muutin äitille, me asuttiin kerrostalossa. Tääl vähän syrjemmässä on oma rauha, kun siellä kerrostalossa kuulu naapureitten huutoo ja sellasta. Tääl ei tarvii kuunnella ku omia melujansa. :D Sit on tosi kiva mun koiralle Minnille, et täs on aika iso piha nii se saa olla siin vapaana ja riehua. Se aina riemastuu ku se pääsee ulos. :) Minnistä on ollu mulle tosi paljon hyötyä. Siis siinä mieles et sen kans leikkiminen ja touhuaminen lieventää mun stressiä ja helpottaa oloo jos ahdistaa. Minni on mulle vähän niinku terapiaa. On se lutuna. :3







"Elä jokainen päivä niinkuin se olisi viimeinen."

Nauttikaa elämästä. Eläkää se kunnolla. Tehkää siitä omanlaisenne. Pitäkää kiinni tärkeistä ihmisistä. Osatkaa päästää irti ihmisistä, jotka ei sovi teiän elämään.

Anna joka päivästä 5 minuuttia hymylle. Hymyilkää jollekin vanhukselle kaupassa. Tehkää joku ihminen iloiseksi. Antakaa itsellenne aikaa, jos sitä tarvitsette. Antakaa sydämellenne aikaa toipua.

Eläkää JOKAINEN päivä niinkuin eläisitte viimeistä päivää. Koskaa ei tiedä mitä tapahtuu. Arvostakaa elämäänne. You only live ones so make your life good. 

Mä oon niin onnellinen mulle läheisistä ihmisistä. Tiedän et ne tulee aina oleen mun vierellä. Arvostan niitä todella ja rakastan jokaista <3

Nyt menen nukkumaan. Kirjoittelen taas joku päivä! :)












sunnuntai 19. tammikuuta 2014






Ihan kamala olo. Kuumetta ja sillee. 4 päivää vaan maannu enkä oo saanu kunnolla mitään syötyäkään. Kamala kylmä vaik talos  24 astetta lämmintä.

Onneks on teekeksitty... Ja HUNAJA <3
Ne helpottaa oloo aina vähäks aikaa.
Kurkkupastillejakin oon popsinu. Kun tää olo vaa lähtis pian. :/




Mut onneks jotai hyvääki tapahtuu! Mul on pian lääkäri mun olkapäästä jota on särkeny jo vuoden. Nyt se sit vihdoin saatiin aikaseks ja saan jotain tietoo mitä siin on.

Nyt jää vähä lyhyeks tää kirjottelu koska kamala olo mut jatketaan joku päivä. :)




torstai 9. tammikuuta 2014

                 

Mä synnyin oleen aito, en täydellinen.

Mä en tavoittele täydellisyyttä. Oon just sellanen mitä oon ja jos joku ei pidä musta nii that`s it. En voi olla kaikkien mieleen. Oon oma itteni ja se saa riittää. En enää jaksa feikata, se on laimeeta. Jos mua itkettää, nii sillon mä itken ja jos naurattaa nii nauran. Jos oon surullinen en pelkää näyttää sitä, koska tiedän, että sureminen, ikävä yms. on normaalia. Ennen pidin surun näyttämistä nolona ja heikkouden merkkinä, mutta nyt oon tajunnu et se on itseasiassa vahvuuden ja rohkeuden merkki näyttää oikeet tunteensa. Sillä osottaa jollekkin ihmiselle luottamusta. Voin sanoo, et kaikista ihmisistä löytyy enemmän tai vähemmän vikoja. Kukaan ei oo täydellinen, ei todellakaan. Anteeks kaikille jotka on kiusannu mua. Te ette saanu mua murtuun, vaik tosi kovasti yrititte. Se teki musta vaan vahvemman. Joten tavallaan kiitän teitä. Mua naurattaa sellaset ihmiset, jotka LUULEE olevansa täydellisiä ja sen perusteella pitää muita huonompina. Se on väärin, koska kaikki me ollaan saman arvosia. Me kaikki hengitetään samaa ilmaa ja eletään samalla planeetalla. Ne ihmiset, jotka pitää itteensä parempina kun muut. saa marssia hyvin kovaa vauhtia Marssiin tai vaikka Kuuhun.






Elämä on välillä syvältä, ihan paskaa ja sillee. Mut elämä on myös juhlaa. Arjessa on monia asioita, mitkä tekee siitä juhlaa. Ne asiat saattaa olla ihan pieniä, kuten ystävän kanssa nauraminen, yhdessä asioiden tekeminen tai muuta vastaavaa. Se voi olla vaikka päivän lenkki, joka saa elämästä tuleen yhtä juhlaa. Joskus viikonloppusin kavereitten kaa on kivaa pitää joku leffailta tai lähtee yhdessä johonkin.
Pitäkää ihmiset kiinni ystävistä, sukulaisista ja kaikesta. Varsinkin elämästä. Se on arvokas ja YOU ONLY LIVE ONES. Sit kun sä kuolet, sä et saa enää uutta mahollisuutta. Paitsi ehkä elät jossain taivaassa. Mä alan ainaki elään elämääni niinku jokanen päivä ois viimine. Koskaa ei voi tietää mitä tapahtuu. Joten ihmiset, pitäkää lippu korkeella ja tehkää teiän elämästä juhlaa! :)

perjantai 3. tammikuuta 2014

"Väritä oma elämäsi itse!"

Elämä on kuin värikynät. Tummat värit kuvastaa elämän alamäkiä ja vaaleat ja kirkkaat värit elämän ylämäkiä. Värikynien ja elämän vertailu saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta kyllä siinä mun mielestä on jotain järkee. Oon huomannu, että kun piirrän kuvan ja alan värittämään sitä niin väritän tummilla väreillä silloin kun on huono päivä ja kirkkailla väreillä kun on hyvä päivä. Onneks nykyään on enemmän hyviä kuin huonoja päiviä. :)

"Ole tarpeeksi vahva päästääksesi irti ja tarpeeksi kärsivällinen odottamaan sitä minkä ansaitset." 

Tota neuvoo on joskus vaikee noudattaa. Oon tajunnut parin ihmisen avulla, että rakkautta ei anella. Ketään ei voi pakottaa rakastaan, eikä rakkauden kinuamiseen kannata tuhlata enrgioitansa. Ne energiat voi kohdistaa vaikka joogaan (aloin kotona harrastamaan), kuntoiluun ja terveisiin elämäntapoihin. Tulee huomattavasti parempi, puhtaampi ja kevyempi olo, kun rohkaisee itsensä aloittamaan vaikkapa uuden harrastuksen. Sitä ennen kannattaa päästää irti asioista, jotka aiheuttavat negatiivisia asioita/ajatuksia mielessä ja kehossa. Pian huomaatkin olevasi täysin eri ihminen. Itsetunto kohenee ja automaattisesti alan ajattelemaan asiat positiivisemmin. Itse olen ainakin huomannut tuollaisia "tuloksia". 


Sitten vielä aiheeseen ikävä. Se kalvaa kipeästi joissakin tilanteissa. Mutta, joskus saatat ikävöidä muistoja, et sitä henkilöä. Minun tapauksessani ikävöin montaakin henkilöä. Toki henkilöt, joita tällä hetkellä vihaan, ovat antaneet minulle hyviä muistoja. Positiivisemman ajattelutavan aikaansaamiseksi yritän aina ajatella niitä hyviä muistoja, negatiivisten sijaan. Ikävälle ei voi mitään ja se kohdistuu jokaiseen ihmiseen jossakin vaiheessa elämää. Kun tulee oikein kova ikävä, kannattaa mennä metsään, huutaa oikein kovaa ja sen jälkeen itkeä kaikki murheet pois. Tuo on ainakin auttanut minua, vaikka ei sinne metsään aina pääsekään. Eiköhän tullut taas kirjotettua kaikki mikä päässä pyöri ja myöri.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulu... on ihanaa aikaa ja sillon saa antaa lahjoja. Niiden saaminen ei ole tärkeintä. Musta ainakin on hirveen mukavaa kun saan tehdä jonkun iloseks ihan jollain pienellä jutulla. Sit kaikki pipareitten ja torttujen tekeminen yhdessä perheen ja kavereitten kans on kivaa.







Tontut kurkkii ikkunoitten takana ooks ollu kiltti vai tuhma!:D Ja joulupukki tulee käymään. :D


On ihanaa haistaa jouluruokien tuoksu ja laittaa jouluvaloi joka puolelle. On ihanaa sytytellä kynttilöitä, katella leffaa ja juoda glögiä. Kaikki joulussa on ihanaa! Jouluna kaikki murheet ja pahat asiat väistyy tieltä. On sellane rauhallinen ja lepposa tunnelma. Saa olla kaikkien rakkaitten kanssa yhdessä ja nauraa ja olla iloinen. Hyvää ja rauhallista joulua kaikille! <3

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Minä valvon yöni rukoillen, "Luoja auta, selviä en".  Ikävä painaa mun hartiat kasaan. Päätä särkee kun ei saa nukuttua kuin korkeintaan kolme tuntia yössä. Stressi ja ikävä. Mun pahin ongelma tällä hetkellä. Unohdan tapaamisia. Nukun pelkästään päivisin. Kaikki alkaa mennä sekaisin. Joskus saattaa olla niin paha olla, etten vastaa kokanaiseen päivään puhelimeen tai tee mitään. Jotkut ihmiset saattavat ärsyttää tai raivostuttaa minua ilman mitään järkevää syytä. Minulla on ihmisiä joille voi puhua, mutta ei sitä yhtä ihmistä jolle voisi kertoa ihan kaiken. Alkaa mennä hermo kaikkeen. Ja koko ajan on kamalat paineet selvitä kaikesta. Toivon vaan että tää stressi ja paine helpottas. Muuten mun pää hajoo lopullisesti.


Kuin voi tuntuu joka päivä siltä ettei kelpaa? Ettei oo tarpeeks hyvä? Että ei kykene mihinkään? Tuntee itsensä täydeksi luuseriksi. Jäänyt kaksi koulua kesken. Päässä liikkuu vaa ajatus, etten oo hyvä missään. En osaa mitään. Mikä mussa on vialla kun en pysty? Kun kuitenkin haluaisin käydä koulua ja haluaisin pystyä. Kaikki tälläset ajatukset saa mut tosi turhautuneeksja alakuloseks. Ja tuntuu siltä ettei kukaan osaa eikä halua ymmärtää. Jotkut ihmiset asettaa kamalasti paineita. Miten sossut luulee, että kaikkien poliisikuulusteluiden ja muiden lomassa jaksan keskittyä. Ja kun en jaksa mua ollaan laittamassa laitokseen. Sei oo oikein!


Kaverit ja sukulaiset on onneks tukena. Mut ei nekään aina voi ymmärtää. Joskus en ees halua kertoo niille miltä musta oikeesti tuntuu. Joskus vaan haluun jäädä sänkyyn peiton alle, unohtaa kaiken ja nukkua. Joskus en ees halua olla koko maapallolla. Välillä oon jossain omassa maailmassa missä kukaan tai mikään ei voi satuttaa mua. Välillä tuntuu siltä, että vois kuolla pois... Mennä haudan rauhaan. Mutta sitten tuleemieleen se minkä takia mä oon täällä vielä. Kaikki mulle rakkaat ihmiset. Silti nekään ei voi estää niitä synkkiä ajatuksia. Tuntuu pahalta myöntää, mutta joskus sitä ei vaan jaksa ja tuleeyritettyä esim. itsemurhaa. Sitä itsekin yritin riparilla v. 2011. Sen jälkeen pahaanoloon on ilmestynyt viiltoja käsiin. Kuinka jossakin paikassa missä pitäisi tuntua turvalliselta, tunnet itsesi turvattomaksi ja tulee niin paha olo että haluaa itselleen pahaa. Puhun ny sijaisperhe ajoista. Harmittaa, että jouduin sellaiseen sijaisperheeseen. Ainakin olen saanut elämänkokemusta vaikka se ei mitään hyvää ole ollut. No, elämä opettaa.

Tässä taas pieni tunteiden purkaminen...